perjantai 15. huhtikuuta 2016



OI KALLIS KOTIMAAMME - PELASTETAAN SUOMI




Tämä on kertomus, joka ei koskaan toteudu. Tämä on vakava yritys kertoa siitä, miten Suomi pelastetaan. Pahin este on itse suomalainen. Suomalaiset rakastavat puhua suomalaisesta sisukkuudesta. Suomalainen on itsenäinen, etäinen, hiljainen, rauhallinen, päättäväinen ja ennen kaikkea sisukas tai no oikeammin mielestäni suomalainen on ennen kaikkea itsepäinen, määräävin suomalainen luonteenpiirre on itsepäisyys. Suomalainen sisukkuus on peiteltyä itsepäisyyttä. Harmaan kiven läpi meneminen ei ole sisukkuutta. Se on itsepäisyyttä ja tyhmyyttä. Kiven voi aina kiertää tai sitä voi siirtää.




ITSEKKYYS, AHNEUS JA ASEIDEN KALISTELU


Suomalaiset rakastavat luontoa, rakastavat liikkua metsissä, kaipaavat tilaa ympärilleen. Rakkaimmat harrastukset ovat metsästys ja kalastus, jopa niin, että niitä pidetään melkein jokamiehen oikeutena. Kummallinen on se suomalainen mies, joka ei pidä metsästyksestä ja kalastuksesta. Jokaisella suomalaisella miehellä on oltava ase, jos ei muuten niin ainakin seinällä. Tämä on ikivanha perinne, jokaisessa tuvassa oli oltava ainakin haulikko seinällä. Tilastojen mukaan Suomi on kolmannella tilalla maailmassa aseiden tiheydessä asukasta kohden. Edelle menevät vain Yhdysvallat ja Jemen. Suomalaisen pahin vihollinen on venäläinen. Tai no, lisäksi toinen suomalainen. Kun tähän soppaan lisätään vielä nykyaikana vallitseva itsekkyys ja ahneus syntyy suomalaisen kuva.

Tämä selittänee sen, miksi Suomea on vaikea pelastaa. Suomalainen luonne, erilaiset ennakkoluulot ja vanhat käsitykset, merkitykset ja varsinkin tämä itsepäisyys häiritsevät. Suomalainen kuuluisa itsepäisyys osoittaa, että vaikka kärsittäisiin vilua ja nälkää käsityksiä ei muuteta. Ei vaikka henki menisi! Suomalaiset puhuvat paljon itsenäisyydestä, vaikka selvästikään eivät halua olla itsenäisiä. Eivät ainakaan nykyään. 





SIIRTOMAA VAI RIISTOMAA 

1200-luvulta lähtien Suomi oli Ruotsin vallan alla. Suomi oli tavallaan Ruotsin siirtomaa tai oikeammin riistomaa. Suomalaisen tervan rahat päätyivät Ruotsiin. Ruotsi käytti surutta Suomea hyväkseen myös poliittisesti ja suomalaisia sotilaita sotiinsa. Ruotsi ei koskaan ajatellut  Suomen parasta vaan miten siitä parhaiten hyötyisi. Syntyi suomalainen "Hakkapeliitta" käsite, joka elää yhä tänä päivänä suomalaisen piilotajunnassa. Se ilmenee uhona. "Suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää".

Kuten kaikki tiedämme 1809 alkoi Venäjän vallan aika, jota kutsumme Autonomiaksi. Tämä aika on pisin rauhan aika Suomen historiassa. Suomi sai pitää ruotsalaisen lainsäädännön, mutta ei tarvinnut osallistua mihinkään sotiin. Suomi vapautui Ruotsin veroherruudesta ja sai käyttää maamme verotulot omaksi hyväkseen.  Tiede ja taide kehittyi, samoin teollisuus ja kauppa, saatiin rautatie. Hyvinvointi ja sivistys lisääntyivät. Saimme suomen kielen kun keisari Aleksanteri II virallisti suomen kielen aseman maamme virallisena kielenä.




ITSENÄISYYDEN NUORALLATANSSI


Rauha loppui vallankumoukseen 1917 ja sisällissotaan 1918. Voittanut osapuoli kohteli  hävinnyttä osapuolta, siis melkein puolta suomalaisia epäinhimillisesti ja osa suljettiin vankileireille, jotka suomen silloiseen väkilukuun suhteutettuna oli pahempaa kuin Neuvostoliiton niin sanottu "vankileirien saaristo" vähän myöhemmin. On sanottu, että Neuvostoliitto ja myöhemmin Saksa ottivat oppia näistä vankileireistä. Nälkäkuolemat, laittomat teloitukset ja väkivaltainen rankaisu kuuluivat kuvaan. Kukaan ei tiedä kuolleiden määrää, ei edes lasten ja naisten. Asiaa ei edelleenkään haluta rehellisesti tutkia vaikka jo olisi aika.

Kaikkihan tiedämme, että Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden 31.  joulukuuta 1917. Itse asiassa asia ei taida olla niin yksinkertainen. Gruusialainen ystävämme teräsmies Stalin ehdotti Suomelle itsenäisyyttä jo maaliskuussa 1917 siis paljon ennen vallankumousta ja toisen kerran kesällä saman vuonna. Olisiko syytä kiittää häntä itsenäisyydestämme tai ainakin yhtenä sen osallisena? (Huomautus Georgian alkuperäinen nimi on Gruusia. Kristinuskon mukana tuli nimi Georgia, joka tarkoittaa Pyhää Yrjöä. Stalj = teräs, rauta, Stalin = teräsmies). Vaikka itsenäisyysjulistuksen hallitus allekirjoitti 4. joulukuuta ja eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta jos Lenin tai siis Neuvostoliitto ei olisi myöntänyt Suomelle itsenäisyyttä tuskin kukaan muukaan maailman maista olisi tuohon aikaan tunnustanut Suomea. Oikea itsenäisyyspäivämme on siis 31. joulukuuta eikä 6 joulukuuta. Ilman tunnustamista tuskin olisimme itsenäisiä.

Suomen siniristilippumme pohjautuu vanhaan Venäjän laivaston lippuun. Alkujaan Sakari Topelius ehdotti Suomen lipuksi sinivalkoista, vinoraitaista lippua, jonka keskellä on valkea tähti. Topelius välitti sinivalkoisen idean lapsille kansakoulun välityksellä. Topeliuksella oli tämän taustalla tietoinen päämäärä. Topelius loi tietoisesti positiivisen yhteyden Venäjän laivaston lippuun. Venäjän laivaston lippu oli valkoinen sinisellä vinoristillä eli Andreaksen ristillä varustettuna. Tästä on olemassa nykyään Venäjän laivastolla lukuisia variaatioita.


Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu, johon sanat teki Johan Ludvig Runeberg ja musiikin sävelsi Fredrik Pacius. Sävel pohjautuu ikivanhaan saksalaiseen juomalauluun. Tutkimusten mukaan Pacius oli vain kopioinut juomalaulun pohjaksi Suomen Maamme-laululle.



Näistä huolimatta itsenäisyyden tunnustamista seurannut aika ei kuitenkaan ollut rauhanaikaa, eikä itsenäisyyden aikaa. Tehtiin laittomia sotaretkiä rajan taakse itään ja sivistyneistö oli saksalaisen kulttuurin vaikutuksen alaisena vaikka ei saatukaan saksalaista kuningasta. Suomesta muodostui päätukikohta 1920 ja 1930 luvuilla Neuvostoliiton vastaisille toimille. Suomesta, Englannista, Ranskasta ja Saksasta järjestettiin laittomia ja salaisia sabotaasi ja vakoilutoimia nuoreen Neuvostoliittoon. Helsinki ja varsinkin Viipuri olivat vilkkaana alustana näille toimille.

Demokratiasta ei ollut tietoakaan. Esimerkkinä vain Lapuan liike,  kommunistivainot, kommunistisen puolueen kieltäminen ja kyyditykset, jopa entinen presidentti Ståhlberg kyyditettiin siinä sivussa.  Saksalaisvaikutus oli vahvaa.  Kehitettiin fasistiset liikkeet AKS (Akateeminen karjalaseura), IKL (Isänmaallinen kansanliike) ja puolifasistiset Suojeluskunta ja Lotta Svärd järjestöt. Ja jo 1939 jolloin vastoin Paasikiven ja Mannerheimin suosituksia puhtaasti itsepäisyydestä ja tyhmyydestä Suomi menetti osia Karjalasta ja Viipurin, myöhemmin Petsamon ja yhteyden Jäämerelle. Tätä kutsutaan talvisodaksi. Paasikivi kutsui tätä varsin oikeutetusti Erkon sodaksi silloisen itsepäisen ulkoministerin Eljas Erkon mukaan. Kannattiko?

 


JÄRJEN KÄYTTÖÄ VAI RÄHMÄLLÄÄN OLOA?


Jatkossa sentään saksalaisten yllyttämänä ja hallitsemana 1941-1944 sodan jälkeen opittiin lyömällä päätä Karjalan mäntyyn käyttämään järkeä - jonkin aikaa. Nerokkaan presidenttimme Urho Kekkosen johdolla Suomessa vallitsi Suomen historian kenties itsenäisin aika. Hän osasi ohjata Suomea niin, että olimme käytännössä itsenäisiä ja rauha vallitsi maassa. Suomi ei ollut missään sodassa, talous kukoisti, ei ollut leipäjonoja ja työttömyys oli käsittämättömän vähäistä. Mutta sitä ei kestänyt kauan, valitettavasti. Tätä aikaa sanotaan nykyään "rähmällään oloksi".

Heti Neuvostoliiton hajottua Suomi liittyi EU:hun. Siinä Suomi menetti lopullisetkin itsenäisyytensä jäänteet. Suomea hallitaan nykyään käytännössä EU:ssa. Suomen oma lainsäädäntö on alisteinen EU:n lainsäädännölle. Monia hyviä entisiä lakejamme jouduttiin muuttamaan tai hylkäämään. EU:n lakeja suomi noudattaa käytännössä orjallisesti, vaikka muut EU:n maat eivät sitä tekisikään. Monet käyttävät tätä puhtaasti hyväkseen.
Suurin tyhmyys tehtiin luopumalla omasta valuutasta ja liityttiin euroon. Mikään muu pohjoismaa ei näin tehnyt. Ruotsi, Tanska ja Norja säilyttivät oman valuuttansa. Norja ja Islanti eivät edes liittyneet EU:hun. Islanti päätti siitä tänä vuonna (2015).

Sinä aikana kun Suomi on ollut EU:ssa menetimme Nokian, työttömyys lisääntyi voimakkaasti, tuloerot kasvoivat jyrkästi, absoluuttinen köyhyys lisääntyi varsinkin yksinhuoltajilla ja vanhuksilla, saatiin leipäjonot, ollaan rahoitettu suomalaisten kansalaisten verorahoilla yksityisiä pankkeja, jotka eivät olleet edes suomalaisia ja tässä vain muutamia mainitakseni.



VERONMAKSAJIEN RAHOILLA

Tässä yksinkertaistettuna miten suomalaisten verorahoja mm. käytettiin. Muutamat yksityiset saksalaiset ja ranskalaiset pankit rahoittivat Kreikan taloutta ilman mitään kontrollia. Paljon rahoja käytettiin keinotteluun ja korruptioon. Lopulta Kreikka ei enää kyennyt maksamaan velkojaan noille yksityisille pankeille. Yksityinen pankkitoiminta on aina sijoittajien omalla vastuulla ja riskitoimintaa. Voitot ja tappiot ovat normaalia ja sijoittajien omilla hartioilla. Kapitalismin perussääntöhän on, että riskirahoittaja maksaa huonossa tilanteessa tappiot. Sijoittajat itse päättävät mihin miljoonansa sijoittavat. Sen sijaan, että olisi menetelty yksityisten sijoittajien vastuulla päätettiin käyttää kansalaisten verorahaa, siis myös suomalaisten, vaikka Suomella ei ollut osaa eikä arpaa koko jutussa. Pelastettiin yksityisten sijoittajien miljoonavoitot ja pankit tavallisten veronmaksajien rahoilla - siis myös Suomalaisten rahoilla.

Olisi ollut kaksi rehellistä tapaa järkeistää toiminta. Olisi vain annettu pankkien kaatua ja Kreikka olisi pelastunut. Sijoittajat olisivat menettäneet rahansa, mutta uusia pankkeja olisi kyllä syntynyt kuin sieniä sateella. Toinen keino olisi ollut kansallistaa pankit, jolloin ne olisivat olleet valtioiden, siis kansalaisten hallussa. Myöhemmin ne olisi voinut myydä ja käyttää rahat kansalaisten hyödyksi. Kumpaakaan ei käytetty vaan pelastettiin yksityiset voitot. Näin tappiot sosialisoitiin ja voitot yksityistettiin sijoittajille.

Suomessa sosiaalisia menoja ollaan jälleen vähentämässä vaikka WHO:n mukaan Suomessa on maailman kolmanneksi epätasa-arvoisin terveydenhuolto. Yhteenvetona voidaan sanoa, että aika EU:ssa on lisännyt jyrkästi tulo- ja varallisuuseroja ja näin lisännyt  jyrkästi eriarvoisuutta. Huono-osaisuus on lisääntynyt samaan aikaan kun hyväosaiset ovat rikastuneet. Mitä vielä voimme odottaa? Tämmöinen tulevaisuus ei näytä hyvältä.




PYHÄT SANKTIOT


Yksi tyhmimmistä ja idioottimaisimmista teoista on osallistuminen EU:n sanktioihin Venäjää vastaan. Niin monta kertaa maailmalla on todettu, että sanktioilla ei ole minkäänlaista tehoa haluttujen tavoitteiden suhteen. Pikemminkin päinvastoin. Ne ovat aina lujittaneet sanktioiden kohteissa yhteisymmärrystä ja yhteishenkeä. Kuubassa ne aikoinaan vain lujittivat kuubalaisten yhteishenkeä ja itsenäisyyttä, samoin Iranissa. Venäjä ei vielä koskaan ole ollut näin yhtenäinen ja yksimielinen eikä siellä ole vielä koskaan ollut näin lujaa ja yhteistä halua kehittää omaa maataan kuin tänä päivänä. Presidentin kannatus ei missään maassa ole niin korkea, kuin tänään Venäjällä. Putinin kannatus on lähes 90 prosenttia (89,9 %). Obaman kannatus USA:ssa vain 42 prosenttia (52 % pitää Obamaa heikkona presidenttinä).

Huomion arvoista on, että sanktioihin osallistuvat kärsivät itse enemmän sanktioista kuin Venäjä. Varsinkin Suomi on yksi suurimmista kärsijöistä EU:ssa, eikä tätä kompensoida juuri millään tavalla. Venäjä pystyy vähitellen korvaamaan kaikki sanktioiden aiheuttamat puutteet, mutta paluu Venäjän markkinoille tulee olemaan vaikeaa. Sanktiot ovat tyhmyyden ylistys, siitä kärsivät kaikki siihen osallistuvat osapuolet eikä sillä saada mitään tulosta aikaan. Se on pelkästään vahingollista. Neuvottelut ovat ainoa oikea tie tulosten saavuttamiselle.

Suomi on jälleen sodassa. Tästä pysytään visusti vaiti. Piilotajuinen "Hakkapeliitta-uho" ja siihen liittyvä Venäjän viha on liittänyt meidät käytännössä Natoon. Sopimukset Natokumppanuudesta ja natoisäntämaasopimuksesta merkitsevät sitä, että olemme käytännössä Naton jäseniä. Puheet siitä, että näin ei olisi ovat tarkoitettu rauhoittamaan Suomen enemmistöä, joka on kuitenkin Natoon liittymistä vastaan. Tällainen kuuluu suomalaiseen demokratiaan. Olemme Nato-operaatiossa Afganistanissa ja tutkijoiden kaikkien kriteereiden mukaan olemme sodan osapuoli ja näin ollen jälleen sodassa. Rauhan aika oli käytännössä siis vain tuo "rähmällään olon" aika. Paitsi, että olemme menettäneet oman valuutan ja oman päätäntävallan jotkut piirit haluavat menettää vieläpä oman puolustuksemme hallinnan - luovuttaa sen Natolle.




ITSENÄINEN VAI ITSEPÄINEN?

Kun on tämmöinen tilanne, miten Suomi pelastetaan? Ei mitenkään. Tuntien suomalaisen jääräpäisen itsepäisyyden, Venäjän vihan ja "Hakkapeliitta-uhon" keinoja ei ole.
Vaikka kyllä olisi. Yksinkertaisin keino olisi erota heti EU:sta ja ottaa oma valuutta käyttöön. Voisimme olla jälleen itsenäisiä, pääsisimme EU:n nettomaksajan roolista, voisimme päättää omista laestamme, määrittää valuuttamme hinnan. Aluksi voisi ottaa vaikka vanha kunnon markka käyttöön, määrittää sen kurssin euron mukaan suhteessa 1 markka = 1 euro. Sen jälkeen heti devalvoida markka 20 - 25 prosenttia. Näin vientiteollisuus saisi hinta-apua ja tuonti vähenisi automaattisesti. Teollisuutemme lähtisi käyntiin.

Koska emme enää olisi EU:n päätösten alaisia voisimme reippaasti purkaa Venäjä-sanktiot. Valuuttamme devalvoimisen ansiosta Venäjän ruplan arvo suhteessa markkaan olisi venäläisille edullinen. Venäjän kauppa lähtisi jälleen liikkeelle ja turismi sekä ostosturismi kasvaisi varmasti suuremmaksi kuin ennen.  Koska EU:ssa sanktiot olisivat vielä voimissaan ja euron arvo korkea venäläiset kohdistaisivat matkansa Euroopan sijasta Suomeen. Varmaan Valio olisi riemuissaan, saisi unohtaa kaikki irtisanomisensa ja palkata jopa lisää väkeä sanktioiden purkamisen ansiosta Venäjän myynnin kasvaessa.

Myös muualle kaikkinainen vienti kasvaisi. Palkkatasomme hinta tulisi muuhun maailmaan verrattuna edulliseksi devalvoimisen ansiosta. Suomessa tulisi kannattavaksi valmistaa korkeateknologisia tuotteita, koska palkkatasomme olisi alhainen ja koulutustasomme on sentään korkea. Paitsi Venäjän kauppaa vienti EU:hun ja vanhoihin kauppakumppaneihimme Saksaan ja Ruotsiin kasvaisi, koska heidän valuutan hintansa ja palkkatasonsa olisivat korkeammat.

"Venäjä, Venäjä, Venäjä" kuuluisa kommentti eräältä suomalaiselta kusipäältä. Suomessa vallitsee yhä edelleen "ryssäviha" ja  "russofobia". Niitä on tarkoituksella ruokittu viimeaikoina niin Suomen sisältä kuin ulkoapäinkin. Se on ollut hyvin tarkoitushakuista. Jotkut hyötyvät siitä paitsi taloudellisesti myös poliittisesti ja ennen kaikkea Suomen ulkopuolella. Tätä ei aina ymmärretä ja havaita tai ei jääräpäisellä itsepäisyydellä halutakaan havaita.



 MAANTIETEEN REALITEETIT


Natointoilijoiden olisi hyvä panna merkille maantieteellinen asemamme. Asumme naapurin kanssa, jossa aseteknologia on hyvin korkea ja joka on ydinasevalta (Venäjällä on enemmän ydinaseita kuin USA:lla). Jos olemme Natossa ja syntyy konflikti naapurin ja Natomaan välillä olemme ensimmäisiä tulilinjalla tässä konfliktissa. Naton säännöissä sanotaan, että hyökkäys yhtä Natomaata vastaan merkitsee kaikkien Natomaiden osallistumista puolustukseen. Natointoilijoiden hokema on "Koskaan ei ole hyökätty ketään Natomaata vastaan", mutta absurdisti ei oteta huomioon kuinka monta kertaa Nato ITSE on hyökännyt muita maita vastaan. Mainitaan vakkapa Irak, Libya, entinen Jugoslavia ja Afganistan, jossa Suomikin on osallisena. Vertaapa huviksesi pakolaisvirtoja maista niihin maihin, joihin Nato on hyökännyt! 

Venäjän toiseksi tärkein ja suurin kaupunki Pietari on ihan Suomen vieressä rajan takana. Venäjä ei jätä puolustamatta sitä. Reitti Pietariin ja sieltä poispäin kulkee Suomen kautta. Vaikka Venäjä häviäisi kuvitellun sodan Naton kanssa Suomea jyrättäisiin monta kertaa edestakaisin. Olisi syytä ajatella, mitä jälkeä siitä syntyy Suomessa! Eikö olisi parempi olla puolueeton ja itsenäinen?

Mikä olisi sen sijaan järkevämpää ihan Suomen kannalta? Vanhassa viisaassa lastenkertomuksessa kerrotaan: ”Olipa kerran mies, joka käveli pitkä harmaa takki päällään kadulla. Aurinko ja tuuli katselivat miestä taivaalta ja päättivät kisata siitä, kumpi saa mieheltä takin pois. Tuuli sanoi, minä aloitan. Ja niin se teki. Se puhkui ja puhalsi, mies vain kiristi vyötä. Tuuli harmistui suuresti ja alkoi myrskytä ja ulvoa. Mies katseli kauhuissaan taivaalle ja otti kaksin käsin kiinni takistaan ja hatustaan ja kääriytyi niin tiiviiksi paketiksi, että takki ei todellakaan irronnut. Silloin aurinko puuttui peliin ja sanoi: Anna kun minä yritän vuorostaan. Aurinko alkoi lämmittää miestä hitaasti ja varovasti. Mies kurkisti lakin lierin alta varovasti ja pelokkaasti taivaalle. Mitäs tämä nyt on? Aurinko lämmitti lisää ja mies alkoi pikkuhiljaa löysätä takkiaan ja pieni hymynkarekin nousi suupieleen. Aurinko lämmitti vielä lisää ja eikös kohta mies ottanut hatun päästään ja takin harteiltaan, taitteli sen käsivarrelleen ja alkoi harppoa hymyssä suin eteenpäin.”

Olisikohan tästä syytä oppia jotain? Jos loisimme kaikkiin naapureihimme yhtä hyvät suhteet, siis myös Venäjään niin kuin Ruotsiin, Norjaan, Viroon meillä ei olisi syytä varusteluun, käyttää rahoja aseisiin. Meillä ei olisi enää mitään syytä liittoutua kenenkään kanssa. Omaa varustautumista voitaisiin vähentää, vaikkapa puolittaa. Ei tarvitsisi hankkia Nato-yhteensopivia lentokoneita, jotka tulisivat maksamaan kaikkineen noin 10 – 20 miljardia euroa eikä tuokaan varmaan riittäisi. Asenteen muuttaminen on aina vaikeaa, mutta siitä on hyötyä. Tällä olisi tervehdyttävä vaikutus myös talouteen, koska varusteluun ei tarvittaisi niin paljon rahaa. Ne voisi käyttää muuhun, vaikkapa epätasa-arvoisten terveyspalvelujen parantamiseen. Ihmisistä huolehtiminen ja hoitaminen ovat juuri päinvastainen teko kuin tappokoneiden hankkiminen ja kouluttautuminen tappamiseen. Ystävällisillä suhteilla olisi vaikutusta myös Venäjän kauppaan. 



"VEROSUUNNITTELU" VAI HYVINVOINTIVALTIO


Nyt, kun olemme käsitelleet kaksi vaikeinta aspektia Suomen itsepäisyyden spektrissä voidaan ryhtyä käymään läpi muutamia helpompia. Koska devalvaatio antaisi potkua vientiteollisuudelle voitaisiin yhteisöveroa korottaa huoletta ainakin 2 - 3 prosenttia. Tämä tietäisi huomattavaa lisätuloa suomen valtion kassaan. Äskettäin yhteisövero alennettiin 4,5 prosenttia ja se tiesi 900 miljoonan menetystä, mutta mitään investointibuumia ei syntynytkään. Liike-elämä ei palkannutkaan lisää väkeä vaan jakeli varoja palkkioina johtajilleen ja osinkoina omistajilleen. Korottamisella verotuloja tulisi ainakin 400 - 500 miljoonaa, mutta todennäköisesti vielä enemmän.

Tärkein aspekti olisi kuitenkin pääomatulojen ja osinkotulojen verottamisen muuttaminen täysin yhteneväiseksi palkkatulojen kanssa. Pääomatuloja verotettaisiin täysin samoin taulukoin muun työnverotuksen kanssa. Progressio olisi sama, kuin työtulojen verotuksessa. Kunnallisverotus  suoritettaisiin pääomatuloista kuten työn verotuksesta ilman poikkeuksia. Keinottelu loppuisi näiltä osin.

Seuraava aspekti olisi verosuunnittelun tekeminen lainvastaiseksi rikokseksi. Niin sanotulla verosuunnittelulla on selvä tarkoitus koettaa kiertää lakia, koettaa löytää porsaanreikiä, tulkita lakia niin, että ei tarvitsi maksaa veroja ollenkaan tai mahdollisimman vähän. Todellisuudessahan se on rikollista, mutta ei laitonta. Siis jo suunnittelu tai sen yritys pitäisi olla laitonta ja rikos ja siitä pitäisi voida rangaista helposti ja yksinkertaisesti. Kaikkinainen veronkierto tai jo sen pelkkä suunnittelu olisi rikollista. Vankilatuomiot ja sakkorangaistukset pitäisivät olla huomattavat.

Omaisuusvero eli varallisuusvero olisi ehdottomasti palautettava. Se pitäisi sisällään myös ulkomailla olevan omaisuuden. Veron poistaminen aikoinaan hyödynsi Suomen rikkaimpia. Varallisuusveron poisto 1.1.2006 alkaen merkitsi varallisuustietojen julkisuuden poistamista, sillä verotettavat varallisuustiedot muuttuivat verotuksen poistamisen myötä ei-julkisiksi. Varallisuustiedot ovat sen jälkeen puuttuneet myös julkisista tilastoista.  Laissa säädettyä varallisuuden päiväsakon määrää korottavaa vaikutusta ei salaisuuden vuoksi voitu enää käytännössä toteuttaa sakkorangaistuksissa. Varallisuusveron poisto merkitsi siten varakkaan väestönosan sakkorangaistuksien lievenemistä. Verotuksen ottaminen jälleen käyttöön lisäisi kansalaisten tasa-arvoa.

Kirkollisvero pitäisi olla vapaaehtoista. Se, joka haluaa maksaa veroja kirkolle voisi sitä tehdä itsenäisesti ja määrittää itse sen suuruuden.

Seuraava aspekti olisi eläkekaton asettaminen. Yksinkertaisinta olisi asettaa eläkkeille eläkekatto, kuten joissakin maissa on jo tehtykin. Eläkekatto voisi olla Suomessa esimerkiksi 3 000 mk kuukaudessa. Sitä enemmän ei kukaan missään olosuhteissa voisi saada eläkettä, ei edes eläkkeellä oleva entinen presidentti. Tämä koskisi kaikkia mahdollisia eläkemuotoja lisäeläkkeitä ja itse säästettyjä eläkkeitä myöten. Kun yhteenlaskettu eläke ylittää tuon 3 000 mk  se yksinkertaisesti leikattaisiin poikki. Tämä olisi täysin jyrkkää ja ehdotonta ilman poikkeuksia. Sen lisäksi tietysti kukin voisi työllään ansaita lisätuloja ja tämä ei vaikuttaisi eläkkeiden suuruuteen. Sijoitustuloista menisi normaali progressiivinen tulovero. Eläkekaton asettamisella olisi hyötyä jyrkkien tuloerojen tasaamisessa ja vaikuttaisi laimentavasti eläkeiän nostotarpeisiin. Todella hyödyllinen toimenpide yhteiskuntamme kannalta.




TYÖTÄ KAIKILLE




Yksi keino olisi työajan lyhentäminen. Kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että työajan pidentäminen ei paranna tuottavuutta vaan sillä on pelkästään haittavaikutuksia. Se alentaa työn tuottavuutta, lisää työuupumusta, huonovointisuutta ja sairauspoissaoloja. Työajan lyhentäminen merkitsisi työn jakamista useammalle ihmiselle, vapaa-ajan lisääntymistä, tuotteiden ja palveluiden kysynnän kasvamista ja hyvinvoinnin kasvamista. Sivutuotteena työttömyys vähenisi ja verotulot kasvaisivat. Pitäisi pitää vain huolta, että palkoilla myös eläisi. Eikö kannattaisi?

Kaikesta itsepäisyydestä huolimatta meidän Suomalaisten olisi suoritettava asennemuutos. Työtä tulevaisuuden Suomessa ei riitä kaikille. Todennäköisesti kehityksen myötä työttömyys päinvastoin tulee lisääntymään. Tämä meidän olisi hyväksyttävä ja tähän sopeuduttava. Tämä johtaa siihen, että myös heille joilla ei tule olemaan töitä olisi järjestettävä ihmisarvoiset elinolot ja kunnollisen elämisen mahdollisuus. Tähän on moninaisia keinoja olemassa.

Kaikenlaisten tukien saamista on helpotettava. Toimeentulotuen ja asumistuen määrä ja laatu olisi oltava kyllin suuria, jotta niillä voisi elää. Myös minimipalkan ja takuueläkkeen suuruus olisi oltava sitä luokkaa, että muita tukia eikä leipäjonoja tarvittaisi. Täyttä idiotismia olisi ruveta vahtimaan marginaalia ihmisistä, jotka käyttäisivät tätä hyväkseen, koska heidän jättämälle työpaikalle löytyy aina tekijä nykyisessä tilanteessa.

 Sinänsä leipäjonot ovat hyvä lisä nälän voittamisessa. Kaupoille ja erilaisille kauppaketjuille olisi asetettava laki, että syötäväksi kelpaavaa ruokaa ei saa tuhota tai heittää jätteisiin vaan ne olisi vapaasti jätettävä käytettäväksi. Ruoan poisheittäminen olisi rikos.

Varsinainen  häpeä Suomessa on ruoan hinnan kalleus.  Tämä johtuu huomattavalta osaltaan verotuksesta. 14 prosentin verotus on häpeällisen korkea. Maailmalla yleinen 5 tai 4 prosenttia olisi kohtuullista. Voisi olla jopa 0 prosenttia. Jokaisenhan on syötävä!  Suomessa ruoan kuluttajahinnassa eri vaiheissa koostuva lopullinen vero on yli 40 prosenttia. Sen lisäksi kaupat siis lähinnä kauppaketjut esim. S- tai K-ketjut vetävät välistä kohtuuttomia korvauksia. Usein varsinaiset tuottajat eivät saa tuotteistaan juuri mitään.
Yksi harvoin esille tullut seikka olisi laittaa peruselintarvikkeet ilmaisiksi. Näitä olisi esimerkiksi maito, leipä, peruna, suola, makaronit. Muitakin tähän voitaisiin liittää. Nämä olisi valtion kustantamia ja ne saisi kuka tahansa suoraan kaupasta. Menet ja keräät ostoskärriisi, eikä kassalla tarvitsisi maksaa niistä mitään. Nälkä poistuisi Suomesta. Nöyryyttävät leipäjonot lyhenisivät.

Yksi esimerkki ja varsin varteenotettava on kansalaispalkka. Mutta tätähän suomalainen jääräpäisyys ei missään nimessä hyväksy. "Otsasi hiessä sinun on leipäsi ansaisteman!" Mitään luovaa työtä, vapaaehtoistyötä, omaehtoista työskentelyä tai muunlaista elämänasennetta ei hyväksytä palkan vastikkeeksi. Ilman työtä, vaikka sitä et sitä saisikaan mistään et palkkaa ansaitse, vaan sinun on nöyrryttävä sitä kerjäämään sossusta ja Kelasta. Saat luvan elää kituuttaen, nöyryytettynä vaikka koko loppuelämäsi ajan ja hakea vaatimattoman leipäsi leipäjonosta. Parasta vielä jos kuolisit pois. Itsepäisyyden mantra!

Itsepäisyyden mantraan kuuluu hyvin usein työttömän syyllistäminen. Tekisivät jotain! Menisivät edes keräämään risuja, roskia tai luomaan lumia! Hei järki käteen! Työttömyys ei ole työttömän oma vika. Työttömyys on vallitsevan järjestelmän elinehto. Näin esimerkiksi pidetään työn hinta mahdollisimman alhaalla ja työtätekevät nöyrinä. Tämä on osaksi tietoista toimintaa. Jos halutaan täysi työttömyys pitäisi vallita kommunismi. Todellisessa kommunismissa ei ole käsitettä työttömyys. Siinä jokainen tekee kykyjensä mukaan ja saa tarpeidensa mukaan. Olisiko se päämäärä? Ajatelkaapa sitä!

Tässä on paikallaan ottaa esille suomalainen isänmaallisuus. Jollain kierolla tavalla suomalainen isänmaallisuus esiintyy lähinnä ryssävihana ja russofobiana. Sen sijaan, että ajateltaisiin Suomen parasta ja yritettäisiin tehdä jotain isänmaan hyväksi viedään maasta pimeinä voittoja, omaisuutta ja varallisuutta esimerkiksi veroparatiiseihin tai eläkkeelle ja yritetään välttää kaikin keinoin hyödyttää yhteistä hyvää esim. maksamalla rehellisesti veroja Suomeen. Samaan aikaan tuottavia yrityksiä ja kaivostoimintaa myydään ulkomaille. Missä on suomalaisten isänmaallisuus?



MISSÄ ON SUOMALAISTEN ISÄNMAALLISUUS?


Ahneus voittaa! Jos mikä niin juuri tämä olisi oikea paikka osoittaa isänmaallista henkeä! Oikeaa isänmaallisuutta osoittaisi maksamalla kaikki verot ja voitot rehellisesti isäinmaalle ja myös eläkkeellä ollessa. Nalle Wahlroosin kaltaiset kuten myös suuria eläkkeitään Portugalissa nauttivat vuorineuvokset Matti Halmesmäki (eläke 600 000 euroa/vuosi), Sakari Tamminen (500 000 euroa/vuosi), Kim Gran (400 000 euroa/vuosi), joista he eivät maksa penniäkään veroja ja kaikki tämän kaltaiset olisi leimattava isänmaan pettureiksi ja luopioiksi.

Valtion vimma yksityistää tuottavia yrityksiään sen sijaan, että ottaisi tuotot valtion kassaan kertoo päättäjiemme yksinkertaisesta ahneudesta. Otetaan kertavoitto sen sijaan, että valtio saisi jatkuvia tuloja. Kaivostoiminnan antaminen ulkomaisten haltuun  käytännössä ilmaiseksi ja ilman mitään kunnollisia ehtoja ja vastuuta on järjetöntä toimintaa. Ahneus voittaa!

Tämä oli kertomus Suomen pelastamisesta tai oikeammin eri mahdollisuuksien kartoittamisesta. Olen esittänyt joitakin keinoja parantaa Suomen elinolosuhteita. Ei tässä ole varmaankaan kaikkea. Totesin heti aluksi, ettei se koskaan toteudu. Tuntien suomalaisen jääräpäisen itsepäisyyden epäilen näin vahvasti. Mutta voisimme käyttää tätä "jääräpäisyyttä" toisinkin. Näyttämällä maailmalle, että toisinkin voidaan toimia. Voisimme helpottaa oman elämän ja kansalaisten elämisen ehtoja. Käyttämällä suomalaisia piirteitä hyväksi näyttäisimme maailmalle, että siinä voi olla hyvä elää yhdessä toimien toisin, kuin tähän asti. Pääasia tässä on kuitenkin se, että Suomi ei enää ole itsenäinen. Me emme päätä enää omista asioistamme. Suomen aseman ovat aina ratkaisseet muut kuin Suomi. Jos Suomi on EU:ssa emme ole itsenäisiä. Jos Suomi on Natossa emme ole itsenäisiä. Mutta meillä olisi kaikki mahdollisuudet olla itsenäisiä.  Tällä hetkellä emme ole itsenäisiä, mutta olemmepahan ainakin itsepäisiä! Kumpi ompi parempi?




Ei kommentteja: